Kun lukee kirjoja tai lehtiä, siellä tulee välillä vastaan yllättäviä asioita ja tietoja. Viime viikonloppuna luin sattumalta Apu-lehteä ja siellä oli juttu entisestä Puolustusvoimien komentajasta, Ari Puheloisesta. Hänestä on paljastunut epäilyttäviä Venäjä-yhteyksiä.
Puheloinen kertoo, kuinka hän koululaisena luki kirjaston kirjoja ja kiinnitti huomiota siihen, kun kaikki nuortenkirjat olivat länsimaista tuotantoa. Joukossa ei ollut venäläisiä kirjoja. Aikuisten kirjojen osastolta alkoi sitten onneksi löytyä venäläisiä klassikkokirjoja. Ne saivat hänet kiinnostumaan Venäjästä ja venäläisyydestä yhä enemmän. Myöhemmin hän otti tavaksi herätä kello yksi yöllä ja opiskella venäjän kieltä ennen töihin lähtöä. Viikonloppuisin kaikki liikenevä aika kului venäjän kielen opetteluun.
Puheloinen oli niin innostunut Neuvostoliitosta, että hän päätti lähteä sinne itsekin. Tätä varten tarvittiin opiskelupaikka. Hän ylitti rajan ja muutti Venäjälle. Tästä voi päätellä, että Puheloinen oli näitä niin sanottuja taistolaisia eli Neuvostoliiton ihailijoita, jotka kannattivat punaista vasemmistoa Suomessa. Osa heistä uskoi Suomen siirtyvän vähitellen kohti sosialismia, osa uskoi Suomen liittyvän Neuvostoliittoon. En ole (vielä) perehtynyt tähän aiheeseen kovin tarkasti, mutta taisi olla niin, että 1970-luvulla ei vielä tiedetty kumpi olisi parempi yhteiskuntamalli, sosialismin tie vai kapitalismi. Silloin luultavasti mietittiin myös toisin päin: kumpi on tulevaisuuden kannalta huonompi systeemi ja epäoikeudenmukaisempi.
Ari Puheloisen kohdalla korostetaan hänen työväenluokkaista taustaansa. Se on erittäin harvinaista varsinkin jos on Puolustusvoimain komentaja. Siitä kerrotaan tuossa Apu-lehden artikkelissa, ja hänestä tehdyn kirjan nimi viittaa siihen. Kirjan nimi on "Sotilas ja työmies". Taitaa olla niin, että suvussa oli punaisia työväenliikkeen kannattajia ja se teki myös Ari Puheloisesta sosialistin, joka oli kiinnostunut Neuvostoliitosta. Se ei ollut mitenkään niin erikoista 1960-luvun ja 1970-luvun aikana, mutta sotilashenkilölle se on poikkeuksellinen tausta. Toisaalta sotilaan ura on paras valinta sosialistille. Siellä valtio antaa kaiken. Palkan, vaatteet, ruoan ja muut välineet. Ja siellä sosialistit pääsevät kontrolloimaan suuria väkijoukkoja kovan kurin vallitessa. Sen parempaa paikkaa sosialistille ei ole.
Melko moni suomalainen varmaankin opiskeli Neuvostoliitossa, mutta Puheloinen on siitä harvinainen tapaus, että hän meni johonkin sotilaskouluun Venäjälle. Olin kyllä tiennyt, että Suomen sisällissodan jälkeen täältä lähti paljon punaisia Venäjälle saamaan sotilaskoulutusta, erityisesti upseerikoulutusta. Mutta se on yllättävä tieto, että suomalaisia punaupseereja koulutettiin Venäjällä vielä 1970-luvulla.
Suomi oli aiemmin joutunut sotaan Neuvostoliiton kanssa, koska Neuvostoliitto halusi miehittää Suomen. Tästä huolimatta Ari Puheloinen halusi muuttaa Neuvostoliittoon. Hän on kotoisin Etelä-Karjalasta, aito karjalainen. Siitäkin syystä hänen ratkaisunsa on erikoinen, koska 400 000 karjalaista joutui muuttamaan pois vihollisen ottamilta alueilta. Monet olivat vihaisia venäläisille tästä syystä, mutta Puheloinen sen sijaan innostui Neuvostoliitosta. Olisiko hänellä Ihanuksen tapaan sukua nykyisen Venäjän alueella, ja siksi hän kiinnostui aiheesta ja halusi siirtyä Neuvostoliittoon?
Opiskelu Venäjällä ei riittänyt Puheloiselle. Myöhemmin hän muutti takaisin Neuvostoliittoon, tällä kertaa töihin usean vuoden ajaksi. En ole lukenut kirjaa, mutta lehden haastattelussa hän kehuu Neuvostoliiton oloja ja yhteiskuntaa lyhyesti. Internetissä joku kirjoittaa että Puheloinen oli Suomen edustajana jossakin tilaisuudessa ja lauloi oikein pontevasti antaumuksella "Kansainvälistä", eli tuota sosialistien tunnuslaulua. Ja vielä venäjän kielellä.
Nykyajan tietämyksen valossa on todella ihmeellistä, että tällä stalinistin historialla on voinut päästä koko Suomen armeijan komentajaksi. Voidaan sanoa, että Venäjä sai oman miehensä Suomen armeijan johtoon. Sitä on juhlittu varmasti Venäjällä. Se oli heidän pitkäaikaisen projektinsa huipennus, kun Puheloinen valittiin tuohon huippuvirkaan.
Ei voi kuvitella, että nykyaikana tuolla taustalla pääsisi Puolustusvoimain komentajaksi. Ennemmin tutkintavankeuteen odottelemaan mahdollista maanpetostuomiota. Niin ne ajat muuttuvat. Haastattelussa hän ei myöskään tuomitse Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, eikä halua kommentoida Suomenkaan asioita. Ehkä siitä voi päätellä jotakin, kun hän ei halua kommentoida, vaan viittaa kädellä Ukrainaan: katsokaa mitä toverit saivat aikaan. Jutun kuvissa hän hymyilee samaan tyyliin kuin paha poliisi Jari Aarnio ja paha hakkeri Julius Kivimäki. Luultavasti Puheloisen motiivi oli puhtaasti ideologinen, mutta on myös mahdollista, että häntä kiristettiin jotenkin. Venäläisillä saattoi olla kompromat-materiaalia hänestä. On olemassa tuo joku sanonta, että joku on Venäjän taskussa tai jotain. Ja usein rahaa liikkuu näissä tapauksissa, mutta en usko siitä olleen kyse Puheloisen kohdalla. Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014 ei mennyt montaakaan päivää, kun tiedotettiin että hänen pestinsä on päättymässä ja seuraaja on tiedossa. Punaisen kenraalin aika oli ohi.
Muistui mieleen, että minähän olen lukenut joskus fiktiivisen kirjan, jossa oli saman tyylinen kuvio. Kirja kertoi siitä, kuinka Suomessa oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelu johtaa muistaakseni vallankumoukseen, osana laajempaa kansainvälistä vasemmiston nousua ja radikaaleja uudistuksia. Siinä Puolustusvoimain komentaja paljastui vasemmiston salaliiton merkittäväksi taustavaikuttajaksi. Hänellä oli joku tällainen työläistausta ja ideologinen vakaumus, sekä halu päästä huipulle toteuttamaan uudenlaista vallankumousta. Varmasti kirjan kirjoittaja oli käyttänyt Ari Puheloista esikuvana.
Tapaus Puheloinen on mielenkiintoinen myös siksi, kun hän meni läpi Suojelupoliisin tiukasta seulasta. Mitähän siellä on ajateltu, kun näitä ehdokkaita on käyty läpi.
- Jaaha, tämän palaverin aiheena on siis luoda katsaus ehdokkaista seuraavaksi Puolustusvoimain komentajaksi. Käydään vähän läpi heidän taustojaan. Löytyykö sieltä jotakin, mistä meidän on hyvä tietää? Nouseeko sieltä esille jotakin riskitekijöitä tai yhteyksiä ulkomaille?
Ensimmäisenä on Puheloinen, Ari Tapani, syntynyt Taipalsaarella 1951. Opiskellut... ai, Neuvostoliitossa? - Noo, se nyt ei vielä... ole niin paha. Ollut töissä... Neuvostoliitossa? - Jaa, no tämä jo vähän herättää tiettyjä kysymyksiä. Mutta toisaalta eihän koko Neuvostoliittoa ole enää olemassa. Ei ole ollut pitkään aikaan.
Kielitaito... täydellinen venäjän kielen osaaminen. Mielenkiinnon kohteet... venäläinen kirjallisuus. - Ehkä nämä Venäjä-yhteydet ei ole välttämättä se paras lähtökohta tähän tehtävään. Mutta sanotaan... sanotaan että rimaa hipoen jatkoon.
Vai oliko Suojelupoliisi tuohon aikaan vielä punaisen vasemmiston ohjauksessa? Silloin he ovat vain innostuneet, kun punainen kenraali Puheloinen on ehdolla tehtävään. - Missä se jätkä ON? - Adjutantti, lähettäkää heti kuljettaja limusiinilla noutamaan Puheloinen tänne. - Odottakaa hetki, viekää hänelle näitä... kuubalaisia sikareja, niin hän tietää varmasti, mitä asia koskee. Ja antakaa hänelle myös tätä venäläistä kaviaaria suoraan Lena-joen yläjuoksulta. Venäjän lähetystön työntekijät tuovat niitä tänne meille silloin tällöin. Limusiini lähtee moottoripyöräpoliisien saattamana, ja punaista mattoa rullataan auki Puheloista varten.
Martti J. Kari oli hieman samanlainen. Venäjän ymmärtäjä, joka selitti usein videolla, että Venäjä vain toimii rationaalisesti, vaikka lännessä media ja kansalaiset kauhistelevat. Hän sanoi ymmärtävänsä Venäjän toimintalogiikan. Nämä Neuvostoliitossa oppinsa saaneet Venäjä-mieliset punaupseerit ovat kuitenkin jo eläkkeellä, ja onkin hyvä, että nykyään Suomi on suuntautunut länteen. Ja onhan Suomen armeijassakin venäläisiä, yhden nimi taisi olla Nikita Tikka. Mutta tuskin heitä enää on siellä, sen jälkeen mitä ovat tehneet Ukrainassa.
Länteen suuntautumista tarvitaan, ei vähiten sen takia, kun itäinen Suomi on ajan myötä taas luisunut osaksi Venäläistä Maailmaa. Venäjänkielisiä on molemmilla puolilla rajaa ja tämä vaikeuttaa asioita välillä. Esimerkiksi kesällä 2023 kävin ostamassa jonkun lattialistan oven kohdalle Kesälahden Monimesta-kaupasta. Menin S-Markettiin ja jätin sen kymmenen euroa maksaneen tuotteen kaupan eteisen nurkkaan, ei nyt kukaan sitä varasta. Mutta kyllä sitten kuitenkin joku oli huomannut että minä laitoin sinne jotakin, ja oli ottanut sen. Mutta jotenkin luulen, ettei kyseessä ollut venäjänkielinen vaan suomalainen venäjänkielisten ihailija. Russofiiliaktivisti. Menin sitten ostamaan uuden tuotteen varastetun tilalle. Eli tuossakin tapauksessa oli yksi kahden hinnalla, melko yleinen tarjous Venäläisessä Maailmassa. Taisi olla seuraavana talvena, kun minulta hävisi toinenkin polkupyörä Kesälahdella. Se kylläkin oli tarpeeton seitsemänvaihteinen pyörä, joka ei toiminut kunnolla. Polkimet pyörivät alamäessä, eikä jalkajarru toimi. Sitä ei varas tiennyt luultavasti. En pitänyt sitä lukossa, joten se oli helppo viedä.
Tämä kirjoitusharrastus loppuu tähän, mutta totuttautuminen Venäläiseen Maailmaan jatkuu.
